Tällä hetkellä ja lähes koko ajan viimeisen kymmenen vuoden aikana diagnoosini on ollut keskivaikea masennus ja pakkoajatuksia. Ero vaikeaan masennukseen käsittääkseni on se että vaikeasti masentunut ei nouse sängystä ollenkaan. Minä sentään nousen joka päivä vaikka se onkin pääasiassa vessaan, jääkaapille ja suihkuun."Hoitona" viimeiset kaksi vuotta on ollut lääke ja vaihtuvan sairaanhoitajan näkeminen kerran kuussa tai harvemmin. Lääkärin olen nähnyt kerran vuoteen ja sekin vaihtuu joka kerta.
Tämä viimeisin alamäkikin johtuu lääkäri vaihdoksista. Eräs lääkäri kirjoitti sen verran kehnot paperit kelaan että olin 7kk ilman mitään tuloja.
Lähes kahden vuoden valitusrumban jälkeen sain tuet kun valitin Sosiaaliturvan Muutoksenhakulautakuntaan.
Tosin sittenkin kela yritti ensin maksaa tuet paljon pienempinä mutta valitin siitäkin.
Tämä tuista taistelu ja olemattomalla hoidolla olo on vienyt fyysisen ja henkisen kuntoni taas pohjamutiin.
Yritin vaihtaa silloisen hoitajani ja lääkärin koska lääkäri kirjoitti paperit ja hoitaja sanoi että ei tarvitse tulla enää ollenkaan jos valittaa vain. Mutta potilasasiamies tutki asian kysymällä lääkäriltä Onko kohdeltu huonosti? hän vastasi ei ja se oli loppuunkäsitelty. Lääkäri tosin vaihtui muutamassa kuukaudessa niin kuin aina "hoitopaikassani".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti